Elämyksellinen Kampin Lumous joulutoteutus ilahduttaa asiakkaitamme ja Kampissa vierailevia 15.11. alkaen aina vuoden loppuun asti. Lumoava Kamppi Helsingin joulu on saanut tänä vuonna inspiraationsa herkullisista piparkakuista.
Lumouksen tarina lähti liikkeelle vuonna 2021, jolloin kuumailmapallo lähti jouluiselle matkalleen matkalaiset kyydissään. Seuraava vuonna se laskeutui herkän ja kauniin pähkinänsärkijä-baletin lumoihin, jonka jälkeen matkalaiset päätyivät kauemmas lumiseen maisemaan revontulien alle. Viime vuonna matkalaiset saapuivat värikkääseen polkakarkkimaahan.
Tämä kokonaisuus on nähtävä ja koettava paikan päällä. Anna siis Lumouksen taian hurmata – lämpimästi tervetuloa ihastumaan!
Lue tämän vuoden Kampin Lumouksen tarina alta.
Piparkakkukylän tarina:
Matkaajat lensivät taas kuumailmapallollaan kohti uusia maailmoja.
Innokkaana he odottivat, mitä seuraavaksi kohtaisivat. He eivät kuitenkaan tienneet, että heidän polttoainevarastonsa oli loppumaisillaan. Niinpä ilmassa leijailu alkoi tuntua huteralta, ja kuumailmapallo menetti korkeutta pian polkkakarkkimaailman taakse jäätyä.
Matkaajat joutuivat laskeutumaan pakon edestä lähemmäs kuin olivat ajatelleetkaan – polkkakarkkimaailman naapurivaltakuntaan. Ilma tuoksui kanelilta, inkivääriltä ja vastapaistetulta taikinalta. Talot seisoivat siistissä rivissä ja jokaisen katonharjalla kimalteli sokerikuorrutteisia helmiä, ja ikkunaluukutkin oli kieputettu valkoisella sokerikuorrutteella. Maailma oli ruskea, mutta ei lainkaan tylsä – se hohti lämpöä, makeutta ja kodikkuutta. Piparkakkumaailma olisi loistava välilaskupaikka, täältä saisi varmasti apua.
Matkaajien astellessa eteenpäin siellä täällä näkyi pieniä jalanjälkiä lumisessa tomusokerissa. Erään nurkan takana vilahti tonttulakki: askeleethan ovatkin tonttujen jälkiä! Piparkakkumaan tontut Muskotti ja Vilinä näyttivät olevan veijarimaisia ja hieman salaperäisiä, sillä niitä oli vaikea saada kiinni. Yksi jälkijono, luultavasti Vilinä-tontun, kiipesi ylös piparkakkutalon seinää ja päättyi savupiippuun. “Katsokaa, yksi on kiivennyt katolle!” huudahti toinen matkaajista. Mutta kun he kääntyivät uudelleen katsomaan, tonttu oli jo kadonnut – vain naurun pilkahdus kuului kaikuna.
Matkaajat seurasivat tuoksua, joka johdatti heidät kylän keskelle, suuren piparkakkutalon ovelle. Juuri kun matkustajat olivat koputtamassa, ovi avautui ja sen takana seisoi Leipuri: posket tomusokerin peitossa ja kaulin kädessään. Hän huokaisi syvään.
“Huh, te ette olekaan tonttuja. Nuo veijaritontut Muskotti ja Vilinä söivät juuri uunista tulleet piparit ja en saanut yhtään pelastettua. Mikä nyt neuvoksi?”
Matkaajat lupasivat Leipurille, että voisivat auttaa leipomaan lisää pipareita. Sisään kävellessään he huomasivat, että keittiö oli ihanan kutsuva ja kaikki piparimuotitkin oli lajiteltu valmiiksi. Leipuri esitteli ylpeänä kukkamuottejaan ja näytti, miten piparkakkutaikina pitää kaulia. Matkaajat ryhtyivät hommiin ja pari pientä taikinanpalaa maisteltuaan he olivat sitä mieltä, että parempia pipareita he eivät olleet saaneet missään.
Siinä Leipurin ja matkaajien touhutessa, tontut, erityisesti Muskotti, kurkistelivat ikkunoista ja vilkuilivat ovelta sisään. Pian koko kylä täyttyi makeasta, paahteisesta tuoksusta, joka sai ilman väreilemään.
Ilta laskeutui hitaasti Piparkakkukylän ylle. Talojen ikkunat hehkuivat lämpimästi, ja pihapiirit tuoksuivat vastapaistetulta taikinalta. Matkaajat istuivat vielä hetken leipurin pöydän ääressä, nautiskelivat teetä ja maistoivat itse koristelemiaan pipareita, jotka rapsahtivat täydellisesti hampaiden alla. Taskuihinsa he sujauttivat muutaman mukaan – polttoaineeksi seuraavalle matkalle.
Kaunista piparkakkukylää ihaillessaan matkaajat vaipuivat Lumoukseen.